Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon…
Teemestarin kirja on vavahduttava kuvaus maailmasta, jonka alkusoittoa kuuntelemme jo tänä päivänä.
Itärannan esikoisteos on koskettava kuvaus tulevaisuudesta, jossa vettä säännöstellään, suojaudutaan hyönteisiltä ja auringolta sekä yritetään pärjätä sellaisessa maailmassa, jonka me tuleville sukupolville jätämme.
Kuva maailmasta, jossa ihmiset elävät tulevaisuudessa, piirtyy selkeänä lukijan mieleen ja tulee pysymään siellä pitkään. Teemestarin kirja oli ihanan erilainen dystopiakirja. Lukijalle ei kerrottu, mikä suuri katastrofi maailmassa on tapahtunut, vaan puhutaan luontevasti öljysodista Skandinaviassa ja merenpinnan noususta. Tarkkaa ajankohtaakaan ei kerrottu, mikä oli mielestäni hyvä. Lisäksi tapahtumat sijoittuvat jonnekin päin nykyistä Itä-Suomea tai Venäjää. Se tekee kirjasta kiinnostavan. Erityisesti mieleeni jäi, kun Noria ja hänen ystävänsä löytävät erään "entislaitteen" ja arvuuttelevat, mitä sillä tehdään. Kaikki nykyihmiselle tuntemattomat laitteet, kuten viestimet ja helipyörät kulkevat tekstin mukana, kuin lukija tietäisi tasan tarkkaan, mitä ne ovat. Huomasin, että tekstistä tulee näin jotenkin realistisempaa ja tulevaisuuden maailmasta todempi. Lukijan ikään kuin oletetaan elävän kirjan kuvaamaa aikakautta eikä suinkaan nykyaikaa. Hyönteishuppu otetaan mukaan joka kerta kun mennään ulos ja esitetään aivan luonnollisena asiana. Nykyihmisen mielestä hyönteishuppu olisi varmasti todella ahdistava. Nykyajasta käytetään kirjassa nimeä entisaika.
Itärannan kaunis kieli läpi koko teoksen tulee mieleeni toisena asiana tästä kirjasta. Esimerkiksi "Liikaa vettä on virrannut sen jälkeen, kun viimeksi kävitte luonamme" oli mielestäni aivan ihanasti sanottu. Tulevaisuuden ihmiset toivottavat siunausta toisilleen sanomalla "Virratkoot puhtaat vedet luoksenne". Teeseremoniaa ja sen etikettiä kuvaillaan mielestäni sopivan tarkasti, ei kyllästymiseen asti. Ehdin kyllä hieman ihmetellä, missä vaiheessa tulevaisuuden historiaa teeseremonia on rantautunut näinkin länteen.
Henkilöitä on kirjassa melko vähän. Päähenkilö Noria on nuori nainen, josta on tulossa isänsä lailla teemestari. Hänestä ja muista henkilöistä jäi hieman tyhjä vaikutelma, ehkä siksi, että heidän ulkonäkönsä kuvailu jäi hyvin vähäiseksi. Tässä kirjassa oli selvästikin ennemmin kyse tarinasta ja täysin mahdollisesta (tai jopa todennäköisestä) tulevaisuudenkuvasta, kuin henkilöhahmoista. Henkilöiden nimet olivat pääosin moderneja, mutta joukkoon mahtui muutama suomalainen nimi, kuten Aino ja Vesa. Erityisesti kirjassa pidin siitä, että vaikka armeijalla on hirmuvalta ja diktatuuri kukoistaa, kaikki sotilaatkaan eivät ole pahoja.
Teemestarin kirjan syvyys kosketti. Kysymys siitä kenelle vesi kuuluu, ympäristöstä huolta pitäminen ja kierrättäminen olivat kaikki teoksessa esiin tuotuja aiheita. Kirjan alkupuolella kirjailija myös vetoaa Norian kautta lukijaan, jotta tämä tekisi tänään jotakin toisin auttaakseen ilmastonmuutoksesta kärsivää maapalloa. Aina luettuani kirjaa tartuin vesilasiin kiitollisena siitä, että vesi on puhdasta ja sitä on.
Tämä kirja ei ole mikään toimintapaketti, eikä sen kuulukaan olla. Kaikessa rauhassa lukeminen auttaa pääsemään sisälle kirjan ainutlaatuiseen tunnelmaan. Juoni eteni vaivattomasti ja omaa tahtiaan. Loppupuolella oleva juonenkäänne pisti koko tarinan kulkemaan ihan uutta rataa. Silti kirjan loppu oli mielestäni turhan pitkitetty ja se jäikin valitettavasti kaihertamaan mieltäni. Viimeisillä sivuilla itkukohtaus on taattu. Teoksen kannessa oleva teekupin jättämä ympyrä oli mielestäni hyvä keksintö, mutta kirjaa lukiessa huomasinkin, että se voi tarkoittaa myös jotain muuta...
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti